Lago Albano // 4 päivää Italiassa

Lento lähti Helsinki-Vantaan lentokentältä maanantaiaamuna 7:50. Saavuimme Roomaan 10:00 Italian aikaa. Kentällä Italian YFU oli meitä vastassa, mutta odotettiin siellä kyytiä noin tunti.
Kun kyyti vihdoin saapui, lähdettiin yhdessä virolaisten kanssa tänne Casa Nostra Villa Aulinaan. Paikka on vähän kuin leirikeskukset Suomessa. Sain huonekavereikseni Catalinan Chilestä ja Alissan USA:sta. Meillä on superkiva huone; parveke ja juuri uusittu kylpyhuone!

Ensimmäisen päivän aikana meillä ei ollut täällä mitään yhteistä ohjelmaa, sillä kaikkien lennot saapuivat eri aikoihin. Iltaan mennessä meitä oppilaita tuli yhteensä 50, 20 eri maasta.
Meidät on jaettu kolmeen eri ryhmään opiskelemaan italiaa. Oppitunnit alkoivat toisena päivänä. Aloitettiin ihan italian alkeista, joten en oikein ole oppinut näinä parina päivänä mitään uutta. Tietysti vanhat asiat ovat kertautuneet ja etenkin englannin kieleni on kehittynyt.

Oppitunnit ovat yleensä aamulla 9:00-12:00 ja iltapäivällä 15:00-18:00, mutta tänään lähdimme läheiselle järvelle, joten meillä oli vain toinen noista kolmetuntisista. Lago Albano oli ihana paikka <33 Ja kaikkialla täällä on niin nättiä! Oltiin Lago Albalganolla muutama tunti ja kävimme ostamassa ensimmäiset gelatot, nam!! Kaikki on hyvin täällä ja muut oppilaat ovat kivoja, nautin!!

Läksiäiset //2 päivää lähtöön

Pidin perjantaina läksiäiset ystäville. Illalle en ollut suunnitellut mitään erityistä ohjelmaa, halusin vain viettää viimeiset hetket Suomessa tärkeimpien ihmisten kanssa. Kieltämättä olin kuitenkin koko päivän ollut niin stressaantunut, että olin valmis lähettämään pahoitteluviestit illan peruuntumisesta. En siis tietenkään viestejä lähettänyt ja illasta tuli hauska (näillä ihmisillä on supervoimii, he saavat mun olon aina tähtiin). Ilta kului siis syöden ja hengaillen. Muutama naurun tyrskähdys ja pari kyyneltäkin saattoivat olla osana.
Olen niin onnellinen, että voin sanoa omistavani monta valtavan upeeta ja tärkeetä ystävää! <3 Olette kaikki minulle niin valtavan rakkaita, myös siis te, jotka ette perjantaina paikalla olleet! <33

En todellakaan odottanut, että kukaan olisi tuonut minulle mitään läksärilahjaa. Yllätyksekseni sain kuitenkin suomiherkkujen ja kukkien lisäksi ystäviltäni Kalevala korun oheisine teksteineen:

"Siivet
Siipien suojassa on turvallista kulkea.
Lapselle enkelin siipien suojelu on erityisen tärkeää.
Pienokaiselle koru toivottaa hyvää matkaa sekä
muistuttaa aina, kuinka ainutlaatuinen hän on.
Siipien voima kannattelee elämän kaikissa vaiheissa.
Iloissa, suruissa ja elämän suurissa muutoksissa
Siivet-sarjan herkät korut antavat turvaa ja onnea.

Tämän Kalevala korun myötä sinulla on aina
pieni pala Suomea mukanasi, minne ikinä
seikkailusi johtavatkin. Korun avulla haluamme myös
muistuttaa sinua siitä, että olemme aina tukenasi
 ja mukanasi elämäsi iloissa ja suruissa"

Tiedän, että tämä koru tulee antamaan minulle niin paljon voimaa selvitä niistä vaikeista hetkistä seuraavan vuoden aikana. On ihana tietää, että minulla on aina tukea ja turvaa vaikka kilometrejä välissä olisikin muutama enemmän kuin pari. 💕



Lauantaina meille tuli sukulaisia käymään ja heittämään vikat moikat. Pari edellisillan missannutta kaveriakin kävivät.  Kummitätini jäi meille vielä yöksi ja illan taittuessa yli puolen yön, jännitykseni alkoi nousta. Jotenkin tajuan aina välähdyksinä, että vaihtovuosi ei olekkaan pelkästään leiri, josta tulen viikon kuluttua takaisin kotiin. Vaan ihan tosi muutan pois Suomesta. Muutan Italiaan, Roomaan. Enkä tunne sieltä ketään. Enkä ymmärrä siellä mitään.
Mutta aattelin kuitenkin selvitä.

Uusi host-perhe ja koulu //7 päivää lähtöön

Oho. Olin jotenkin varautunut, että uudesta perheestä ilmoitetaan minulle vasta loppuviikosta. Mutta sijoitustiedot tulivatkin jo tänään. Olen niin innoissani! Lähden siis Roomaan. Uusi perhe kuulostaa mahtavalta! Host-vanhempien lisäksi perheeseen kuuluu -04 ja -01 syntyneet tytöt ja koira! <33 Heillä on paljon harrastuksia; uinti, lentopallo, salilla käyminen, teatteri, vaellus, partio... Ei siis turhan väljää viikkokalenterissa. Vanhempi sisaruksista oli myös vaihdossa viime lukuvuoden, joten hän ainakin ymmärtää kulttuurishokit jne.

Yritän parhani mukaan sisäistää Rooman asukaslukua. Melkein 3 miljoonaa. Perheen asuinalue ei kuitenkaan ole ihan Rooman ytimessä, keskustaan on matkaa n. 15km. Alue vaikuttaa muutenkin rauhalliselta ja hyvin hoidetulta! He asuvat kerrostaloasunnossa, jossa jaan huoneen sisarusten kanssa. Ihan talon vierestä lähtee pellon poikki myös kävelytie, joka varmasti tulee minulle tutuksi lenkkeilyreitiksi.

Samassa viestissä sijoitustietojen kanssa sain myös koulutietoni, luvassa on tieteisiin ja kieliin suuntautunut lukio. Ja koulumatka on 3km!! Kaipasinkin vähän vaihtelua tähän 60km koulumatkaan. Sen verran luulen ymmärtäneeni koulun nettisivuilta, että ensimmäinen koulupäivä on 12.9. Ehdin siis kielikurssin ja saapumisvalmennuksen jälkeen olemaan muutaman päivän pelkästään perheen kanssa.

Ei enää perhettä //15 päivää lähtöön

Kaksi viikkoa lähtöön. Eikä minulla ole aavistustakaan missä päin Italiaa tulen seuraavan vuoden viettämään. Vielä aiemmin tällä viikolla olin hyvässä uskossa lähdössä Firenzeen maanviljelykouluun. Sain sijoitustietoni huhtikuussa. Host-perheeni vaikutti mukavalta ja aktiiviselta. Vanhemmat hotellinomistajia ja 10- sekä 4-vuotiaat tyttäret iloisia tanssahtelijoita. Videopuhelu perheen kanssa korvasti kaiken vaitonaisuuden viestittelyssä. Päällimmäisenä puhelun jälkeen oli onnellisuus, pikkuhiljaa aloin tajuta, että minulla oli käynyt valtavan hyvä tuuri perheen kanssa. Lisäksi kouluni, vaikka maanviljelyyn olikin suuntautunut, vaikutti kivalta! Omat pellot, museot, puutarhat... erityisen iloinen olin koulun tarjoamasta mahdollisuudesta jatkaa harrastustani suunnistusta.

Kuitenkin tosiaan tällä viikolla sain YFU:lta viestin, jossa kerrottiin host-perheeni peruneen isäntäperheenä toimimisen.

Olin aika järkyttynyt, mieli tyhjänä. Nopeasti huomasin kuitenkin itseni keksineen selviytymisajatuksia tähän takaiskuun. Ehkä saan perheen jostain merenrantakaupungista, tai läheltä Alppeja, tai lämpimästä etelästä, ja ehkä saisin oman huoneen, ja omanikäisiä sisaruksia, ja toivottavasti uusi kouluni olisi enemmän lukio kuin ammattikoulu. Sain takaisin taas sen jännityksen. Saan stalkata toisen perheen somet perinpohjaisesti ja oi, se Google Mapsin tiirailu. Voin opetella uudenkin koulureittini ulkoa ja laskea kämpän ikkunoista mahdollisen tulevan huoneeni ikkunan.

Niin toisiaan enää sitä uutta perhettä odotellessa.