Arkea ja fiiliksiä // 2 kuukautta Italiassa

Kaksi kuukautta täällä täynnä! Tottakai paljon hyvää ja hauskaa, mutta myös niitä huonoja päiviä on mahtunut. Etenkin alkuviikot täällä kotona olivat vaikeita, huonoja hetkiä oli paljon enemmän, mitä nyt tällä jälkimmäisellä kuukaudella on ollut. Jotenkin aluksi vaan tuntui vaikealta sopeutua uuden perheen arkeen, vaikka minut siis otettiin hyvin vastaan. Nyt kuitenkin tuntuu kodilta <3

Mistä mun päivät täällä koostuu?

Aamuisin herätys on 7:00 ja tarkoitus olisi, että kaikki olisi autossa 7:45. Yleensä lähtö kuitenkin viivästyy, mutta ei olla vielä kertaakaan myöhästytty koulusta! Koulupäivästä voi lukea tarkemmin edellisestä postauksesta. Se jokatapauksessa päättyy aina 14:15, mutta koska bussit täällä eivät oikein noudata aikataulujansa, ollaan kotona yleensä kolmen aikoihin. Syödään yhdessä siskojen kanssa lounas (pastaa)  ja sitten kaikki siirrymme omien läksyjemme pariin. Teen lähinnä vain enkun ja matikan tehtäviä, fiosofiaa tms. minun on turha edes yrittää, mutta sekin aika varmasti vielä tuleee... Italiaakin opiskelen päivittäin, joko kielioppia, sanastoa, luen lastenkirjaa (mikä on kylläkin älyttömän hidasta) tai katson TV:tä (italiaksi tietysti, sillä KAIKKI ohjelmat on dubattu). Ennen pimeän tuloa lähden yleensä koiran kanssa lenkille. Lenkkireitiksi tosiaankin on muodostunut tuo punainen kävelytie. Olen onnellinen, että tässä lähellä on näin hyvä mahdollisuus liikkua, mutta kieltämättä kaipaan Suomen metsiä...
Koska arkena koulukaverit opiskelevat paljon, eikä meillä vaihtareilla niin suuria paineita koulun suhteen ole, mennään usein yhdessä kiertelemään Roomaa koulun jälkeen!

Eroja arjessani Italian ja Suomen välillä

Sade on pahin. Kaikki suunnitelmat perutaan sateen takia!? Ja märät hiukset suihkun jälkeen on kuivattava heti.

Täällä lapsia pidetään paljon enemmän lapsina, kuin Suomessa. En esimerkiksi saa kello 19:00 jälkeen ottaa yksin bussia ja lenkille ei saa mennä pimeän tultua. Ja kun lähtee ulos kavereiden kanssa, pitää tietää tarkasti mitä ollaan tekemässä, miten ja monelta on tulossa takaisin kotiin jne.

Tilaa täällä on paljon vähemmän. Suomessa totuin olemaan ainoana lapsena kotona, mutta yhtäkkiä meitä onkin kolme tyttöä samassa huoneessa. Se ei kuitenkaan ole ollut yhtään niin vaikeaa, kuin kuvittelin!

Asiat kyllä järjestyvät, mutta ei ehkä sillä aikataululla kun itse luulisi. Esimerkiksi se salikortti, josta puhuin jo yli kuukausi sitten, alkaa toimimaan huomisesta eteenpäin. Sitten mullakin on mahdollista mennä liikkumaan auringonlaskun jälkeen!!

Ennen tänne tuloa, mietin myös paljon, miten tulen selviämään yöt mun ininän kanssa. Tai lähinnä miten mun perhe tulee ottamaan sen. Mutta kaikki on sujunut hyvin!! Host-isä ehdotti, että voitaisiin kokeilla jotain laastaria, joka laitetaan nenään... :D

Miten italian kieli edistyy?

Okei, ymmärrän paljon enemmän, mitä aluksi. Kotona minulle puhutaan italiaa, tietysti hitaammin ja selkeämmin ja jos en ymmärrä jotain sanaa, sen merkitys selitetään minulle italiaksi. Englantia minulle puhutaan käytännössä vain silloin, kun on joku juttu, mikä on tärkeää ymmärtää oikein. Puheen tuottaminen on kuitenkin vielä hidasta. Varsinkin kun on väsynyt, tekisi mieli vain turvautua englantiin...Välillä tulee kuitenkin itsellekkin yllätyksenä, miten hyvin ymmärtää ja osaa! Ne on parhaita fiiliksiä, kun käy ihan vaan pienenkin keskustelun ilman, että taivutusmuotoja joutuu miettimään. Tässä on myös kehittynyt taito yhdistää asioita vain muutaman sanan perusteella. Tai kun ymmärtää pari sanaa ja arvaa loput, yleensä aika lähelle totuutta pääsee!!

Ja Suomesta saapui paketti, kiitos äiti <3

Lukio Italiassa

Kouluni täällä Italiassa on tieteisiin painottuva lukio, Liceo Majorana. Koulunkäynti eroaa paljon suomalaisesta lukiosta. Täällä lukio kestää viisi vuotta ja koko ajan ollaan samassa luokassa samojen ihmisten kanssa. Kaikki siis opiskelevat samoja aineita, minun koulussani opiskelemme matikkaa, fysiikkaa, kemiaa, latinaa, englantia, italiaa, historiaa, filosofiaa, uskontoa, kuvista ja liikuntaa. Opetus täällä on hyvin opettajapainoitteista. Opettaja puhuu koko tunnin luokan edessä ja kaikki tehtävät tehdään kotona. Koska en ymmärrä opetuksesta mitään, kaikki aineet matikkaa, enkkua ja liikuntaa lukuunottamatta tuntuvat samoilta, jopa kuviksen tunnit, sillä toinen tunneista opiskellaan kuvataiteen historiaa, ja toinen tunneista tehdään tehtäviä kuutioista ja pylväistä...

Koulu alkaa joka päivä 8:15 ja päättyy 14:15. Koulun ovet suljetaan heti 8:15, joten tunneille ei voi mennä myöhässä. Yksi oppitunti kestää siis 60 minuuttia ja koko päivän aikana on kaksi 10 minuutin taukoa. Meidän koulussa opetusta on maanantaista perjantaihin, mutta Italiassa on paljon kouluja, joissa opiskellaan myös lauantaisin.

Lounas syödään vasta kotona koulun jälkeen. Tauoilla monet syövät kuitenkin "aamupalaa", eli pizzaa, sipsejä tai keksejä, jotka tuodaan joko kotoa tai ostetaan koulun baarista tai välipala-automaatista. Kaipaan kyllä suomalaista koululounasta ja salaattia...

Koilualue on aidattu, eikä sieltä pääse pois ilman huoltajan ja opettajan allekirjoitusta. Muutenkin ollaan tosi tarkkoja, että kaikki ovat luokissa, käytävillä on vahteja, jotka huolehtivat siitä, ettei kukaan liiku niillä. Jos tunnille ei ilmesty opettajaa, luokasta ei saa poistua. Ja jos päivän viimeiseltä tunnilta puuttuu opettaja, ainoastaan yli 18-vuotiaat saavat lähteä kotiin. Muut tarvitsevat joka kerralle erikseen huoltajan allekirjoituksen. Myös poissaolot selvitetään allekirjoituksilla, ja vain opettajat voivat kirjata nettiin poissaolon hyväksytyksi.

Opettajia täytyy teititellä, mutta silti opillailla ja opettajilla on läheiset välit. Tai esimerkiksi meillä on Whatsapp -ryhmä, jossa on myös opettajat. Ja muutenkin kaikki opettajat ovat olleet tosi mukavia! Vieläkin jotkut opettajat yrittävät selittää asioita myös englanniksi ja antavat aineistoja myös englanniksi. Sain myös käyttööni tabletin, jolla voin kääntää ja etsiä tunnilla käsiteltäviä aiheita!

Kokeet täällä voivat olla ihan perus kirjoituskokeita tai sitten puhekokeita. Puhekokeissa opettaja arpoo, kuka tai ketkä tulevat luokan eteen. Sitten hän kysyy heiltä kysymyksiä, joihin oppilaiden pitää luokan edessä suullisesti vastata. Usein ihan normaaleillakin oppitunneilla opettajat pyytävät oppilaita tekemään tehtäviä taululle, jotka he myöskin arvioivat.
Arviointi on 1-10. Sinun tulee saada 6 tai yli, jotta olet hyväksytysti läpi. Jos saat ala-arvoisen tuloksen, sinun tulee seuraavassa kokessa ns. korvata edellisen kokeen arvosana, jos esimerkiksi saat kokeesta 4, seuraavasta kokeesta sinun on saatava vähintään 8, jotta olet "kuivilla".

Minä olen tehnyt pari koetta, toinen matikasta ja toinen kemiasta. Matikassa koe oli huomattavasti helpompi kuin muilla ja tehtävät olivat englanniksi. Kemiassa tein saman kokeen kuin kaikki muutkin, mutta siellä oi pari kohtaa, joihin minun ei tarvinnut vastata ja arviointikin oli vähän rennompi.

Julkisissa kouluissa kukaan ei oikeastaan välitä, miltä siellä näyttää. Luokkatilat ovat aika ankeita, meidän koulun ala-aulaan on kuitenkin yritetty saada pirteyttä värkkäillä pylväillä.

Luokan kanssa ollaan tehty myös muutamia retkiä. Ollaan käyty teatterissa ja tutustumassa mielisairaalamuseoon sekä synagogaan!