Italia kohdemaana / 6 kuukautta Italiassa

Nyt on päällimäisenä mielessä lähinnä kauhu. Miten ihmeessä pystyn lähtemään täältä jo neljän kuukauden kuluttua. En halua. On vielä niin paljon nähtävää ja kielenkin kanssa olisi vielä kehitettävää... Tottakai kaipaa myös ihmisiä Suomessa, mutta arki täällä on vaan ihan superonnellista (saattaa johtua myös lämpötiloista, jotka ovat nyt parina pivänä kohonneet hetkeksi jopa pariinkymmeneen asteeseen). Koulunkin kun voi ottaa vähän rennommin, nyt meillä on myös parin kuukauden ajan yksi päivä viikossa yliopistolla digital design -kurssia, tykkään ihan superisti!

Vaihtomaan valinta oli minulle ehkä vaikein päätös koko vaihtoonhakuprosessissa. Ja itseasiassa Italia olikin vasta minun kolmas maavaihtoehto. Koska olin kuluttanut aikaa sopivan järjestön ja vaihtomaan löytämiseen, olivat paikat Itävaltaan ja Espanjaan jo täyttyneet. Jostain blogista luin, että tärkeintä vaihdossa ei ole vaihtomaa, vaan se, että ylipäätään lähtee. Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että lähteä kannattaa jokatapauksessa, vaikkei omaan suosikkimaahan pääsisikään. Mutta silti käyttäisin pari hetkeä kohdemaiden tutkimiseen, ottaen huomioon, että koulu ja perhe tulevat olemaan kaiksi isoa osaa vaihtovuoden aikana. Jos joku muukin nyt on tuon saman ongelman edessä, eikä osaa päättää minne lähteä, listasin Italiasta omat plussat ja miinukset.


Erityisen ihanaa:
+++

1. Italian luonnon monipuolisuus!! Täällä on kaikkea; vuoria, merta ja silmiinkantamattomiin kumpuilevaa peltomaisemaa. Kaunistakaunistakaunista!
2. Ihmisten iloisuus, avoimuus ja toisista välittäminen! Puistot ja aukiot täyttyvät heti kun ei sada vettä (ja täällä siis hirmusen usein, sillä vesisateet ovat ainakin Suomen ilmastoon verrattuna harvassa) ja mennään yhdessä viettämään ystävien ja perheen kanssa aikaa.
3. Ruokakulttuuri! Ruoka tietysti on hyvää, mutta myös monipuolista, en ole ikinä kuullutkaan suurimmasta osasta näistä kasviksista ja merenelävistä, mitä meillä kotona syödään. Ja kaikenlisäksi lähes kaikki ruoka tulee täältä Italiasta, tai kauppiaan takapihalta. Ruoka on olennainen osa kulttuuria, mutta parasta siinä ei kuitenkaan ole ne maut, vaan yhdessä olo. Ruokailu on tapa viettää yhdessä aikaa ja keskustella.


Vähän ikävämpää:
---

1. Koulu vie tosi paljon aikaa. Ja koulusysteemi muutenkin on valtavasti jäljessä Suomeen verrattuna... Koulu on lähinnä vain istumista ja opettajan kuuntelemista. Monia tunteja käytetään myös suullisiin kokeisiin, jotka vievät valtavasti aikaa opetuksesta. Varsinainen opiskelu siis tapahtuu kotona koulun jälkeen, joten kavereilla ei arkipäivisin ole hirveästi aikaa.
2. En tiedä johtuuko se vain kulttuurieroista, mutta YFUItalia ei oikein täällä toimi. Tai itselläni ei suurempia ongelmia ole ollut, mutta monilla muilla on ollut valtavasti vaikeuksia tulla kuulluksi ja uskotuiksi ongelmatilanteissa. Ja meille oppilaille ei tiedoteta oikein mistään, tai jos tiedotetaan, suunnilleen kaikki meistä saavat eri inffot ja ohjeet...
3. Lapset ovat täällä lapsia. Varsinkin varsinkin alussa oltiin tosi tiukkoja kaiken kanssa ja aina täytyy muistaa ilmoittaa minne menee, kenen kanssa ja miten ja monelta palaa takaisin kotiin...


Musta tuntuu, ettei mikään vaihtomaa voi olla selkeästi pelkkiä plussia tai pelkkiä miinuksia. Ehkä tärkeintä on vaan hyväksyä huonot puolet, oppia niistä ja nauttia täysillä parhaista puolista!

 

Pisa, Lucca ja Viereggion karnevaalit

8.2.

Lähdettiin pejaintai-iltapäivällä ajamaan kohti Toscanaa. Saavuttiin illalla Pisaan ja käytiin ottamassa parit kuvat kaltevasta tornista. Oli jo niin myöhä, ettei mitkään paikat olleet auki, eikä muitakaan turisteja hirveästi näkynyt. Oli jotenkin tosi siistiä, kun torni, tuomiokirkko ja kastekappeli hohtivat valkoisin tummaa taivasta vasten ja saatiin olla aukiolla ihan rauhassa!

Perheellä on tapana vuokrata matkoilla talo, josta kiertää lähiseutua. Tällä kertaa meillä oli vuokrattuna talo Filettolesta, joka sijaitsee suunnilleen keskellä Luccaa, Pisaa ja Viareggioa.

9.2.

Aamupäivästä Lucca, ihana!! Kierrettiin siellä pari tuntia nähtävyyksiä, ehdottomasti lemppareiksi jäi Guinigin torni ja sieltä avautuva maisema sekä Anfiteatron aukio. Lucasta tuli yksi kaupunki lisää siihen listaan, joissa haluan vielä uudestaan käydä!

Iltapäivällä lähdettiin Viareggion karnevaaleille, ihan uskomattomat ne jättimäiset "kärryt"! Siellä pidettiin hauskaa, mutta kärryjen teemoina oli myös vakavampia aiheita, kuten ilmastonmuutos sekä poliittiset epäkohdat, joihin haluttiin ottaa kantaa. Minua yllätti, etteivät kärryt olleet elektronisia, vaan liikkeet tehtiin köysien avuilla ihmisvoiin ja eteenpäin liikuttiin traktronin vetämänä. Kärryjen eteen oli nähty paljon vaivaa ja pienetkin yksityikohdat, kuten silmien liikkuminen, oli otettu huomioon! Joka vuosi, kun edelliset karnevaalit ovat ohi, aletaan jo miettimään ja valmistautumaan seuraavaan vuoteen, ja sen kyllä huomasi! Kaikki ne koreografiat, asut, lavasteet...

10.2.
Sunnuntaina lähdettiin ajamaan takaisin Roomaan päin, mutta koukattiin Volterran, Monteriggionin ja San Galganon luostarikirkon sekä Eremo di Montesiepin kautta.